Kuulen sinua – ja aivopesun huminan!
Muistisairaus-/aivoterveysteemalla taasen mennään ja haastan kaikki aivopesuun unen avulla! Tämä Kuule minua -hanketta esille nostava, toimintakykyisen ja inhimillisen vanhuuden avaimia lyhyesti esittelevä ja unihaasteen antava kirjoitus putkahtaa uunista ulos juuri ensimmäisen omaa musiikkiani sisältävän keikan kynnyksellä. Tällä kertaa aula soi minun omin sävelin kappaleen Smile tahtiin. Kuunnellaan siis toisiamme – ihan jokaista yhteiskunnassamme – ja laitetaan aivopesuhaaste kiertämään! Toivotan kaikki myös lämpimästi tervetulleiksi keikalleni Yläkaupungin yöhön! Niin ja muistetaan hymyn voima!
Kuva: kuvakaappaus videotallenteesta, kuvaaja Esa Nykänen
Alkusanat
Edellisestä kirjoituksestani onkin taas vierähtänyt aikamoisen pitkä tovi! Elämä on ollut aika hektistä, moneen suuntaan repeämistä tai repeämisen yrittämistä. Mutta nyt olen ihan super-juttujen äärellä! Ensi viikonloppuna häämöttää minulla Yläkaupungin yössä (monitaiteinen ja pääsymaksuton kaupunkifestivaali) Jyväskylässä ihka ensimmäinen oma keikka omaa musiikkia esittäen! Esityksessäni ”Memories from the past & for years to come?” pääsenkin aivan tämän sivustoni ytimeen – tutkimustaustani ja musiikkitaustani yhdistämiseen.
Kansikuva – kuulen myös sinua
Jos ihmettelette, että miten ihmeessä jutun kansikuva liittyy aiheeseen, niin jos kuvan mukana tulisi ääni, se olisi kuulemisen arvoinen – ja moni sen on kuullutkin. Kuva on otettu viime syksyn Valon tapahtumasta Jyväskylän Tourulasta, jossa Tourujoen varrella oli esillä vaikuttava valon ja äänen kokonaisuus.
Upeiden, vaihtelevien valoinstallaatioiden äärellä kajahti ilmoilla otteita Martin Luther Kingin puheesta ”I Have a Dream”. Puhe löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa ja sen viesti on edelleen mitä ajankohtaisin. Voi kun voisimmekin elää sovussa ja hyväksyä kaikki juuri sellaisina kuin kukin on, ihonväriin ja muihin ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta.
I have a dream that one day on the red hills of Georgia, the sons of former slaves and the sons of former slave owners will be able to sit down together at the table of brotherhood.
Martin Luther King
Kuule minua – kuulen sinua
Muistiystävällinen yhteiskunta on keskiössä gerontologian professori Jenni Kulmalan johtamassa Kuule minua -hankkeessa. Ja täytyy itse asiassa mainita, että olen juuri tätä kirjoittaessani viettänyt aivan upean päivän professori Kulmalan juhlapäivänä, kun uudet professorit Tampereen yliopistolla ovat esittäytyneet ja pitäneet juhlaluentonsa.
Juhlapuheessaan professori Kulmala esitteli taidokkaasti avaimia toimintakykyiseen ja inhimilliseen vanhuuteen. Lyhykäisyydessään puheessa nousi esille fyysinen aktiivisuus ja terveelliset elintavat, psykososiaalinen hyvinvointi, monen terveyteen vaikuttavan tekijän yhteisvaikutus sekä humaani lähestyminen vanhuuteen.
Vaikka pystyisimmekin terveillä elintavoilla siirtämään sairauksien puhkeamista ja lisäämään toimintakykyisiä vuosia, niin hyvin vanhaan ikään tullessa on kasvava todennäköisyys sille, että kohtaamme toiminnanrajoitteita tai muistimme heikkenee. Siinä kohtaa (ja toki ennenkin) tarvimme ihmisläheisen ja inhimillisen lähestymisen meihin jokaiseen, jotta tulemme kuulluksi ja nähdyksi.
Kollegani Jari Pirhonen on ansiokkaasti nostanut tutkimuksessaan esille sosiaalisen kuoleman käsitettä, jolla tarkoitetaan sitä, että ihminen ei ole syystä tai toisesta enää vuorovaikutuksen arvoinen. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että vanhan muistisairaan henkilön seurassa puhumme hänen ohitseen, ikään kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Kuule minua -hankkeessa etsitäänkin yhdessä monitieteisesti ratkaisuja siihen, miten voimme muuttaa yhteiskuntaamme muistiystävällisemmäksi. Viimeisimmän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan muistisairausdiagnooseja tehdään Suomessa vuosittain noin 23 000, mikä on huomattavasti enemman kuin aiempi arvio 14 500 vuosittaisesta diagnoosista. Vuoteen 2040 mennessä Suomessa on arviolta neljännesmiljoona muistisairasta. Kyseessä onkin yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä aihe. Jokainen meistä vanhenee, ja kukapa ei haluaisi tulla kohdelluksi hyvin ja kunnioitettavasti loppuun saakka.
Aivopesuri humisee! Ota haaste vastaan!
Kansallinen aivopesu – unen avulla
Kansallisessa aivoterveysohjelmassa, jota olen aiemmassa kirjoituksessani käsitellyt, vuoden 2024 teemana on uni. Yhtenä ohjelman vaikutustavoitteena onkin, että ”Jokaisella on mahdollisuus virkistävään ja palauttavaan uneen”.
Uniteemavuoden tavoitteena on lisätä unen arvostusta hyvinvoinnin ja aivoterveyden peruselementtinä. Tiedämme jo hyvin, että liikunta tai terveellinen ravitsemus ovat meille hyväksi, mutta kaipaamme vielä lisäymmärrystä, lisäarvostusta ja lisätekoja yhteiskunnassamme puhumaan sen puolesta, miten tärkeää uni on hyvinvoinnillemme.
Kuva: Inna Lisko
Unen aikana aivojen jätehuoltojärjestelmä aktivoituu ja siksi laadultaan ja määrältään riittävästä unesta huolehtiminen on aivoterveellisten elintapojen keskiössä. Uni puhdistaa aivoja poistamalla sieltä kuona-aineita. Unen aikana aivojen hermoverkoista siivotaan turhia ja vahvistetaan tärkeitä yhteyksiä.
Kaisa Hartikainen, kansallisen aivoterveysohjelman johtava asiantuntija
Ohjelmassa haastetaan kaikkia, niin yksilöitä kuin yhteisöjä mukaan unikampanjaan tekemään unitekoja! Haastankin juuri sinut ja yhteisösi mukaan!
Seuraavan linkin takaa pääsee testaamaan oman unensa ja osallistumaan kampanjaan!
Aivoliiton sivuilta pääsee myös tarkastelemaan erilaisia uniteemavuoden ympärille järjestettäviä tilaisuuksia ja tapahtumia sekä blogitekstejä, joista saa tukea sekä omiin että yhteisöjen unitekoihin!
Kenen sävelin aula soi?
Smile. Hymyile.
Tällä kertaa Aula soi jälleen minun omin sävelin. Seuraavassa on kesän 2021 korvilla tehty tallennus Charlie Chaplinin ikonisesta sävellyksestä Smile. Muistetaan hymyn voima!
Jälkisanat
En malta olla lisäämättä tänne yhtä kuvaa puhjenneesta kevään vihreydestä. Se on jotain aina niin syvältä sykähdyttävää!
