Keikkoja, kauneutta ja kangastuksia?
Tässä blogitekstissä toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi Yläkaupungin yön keikalleni pe 15.5.2026, hämmästelen ja pohdin kauneutta Kuulennon sekä hiljattaisen Lausannen matkani näkökulmasta sekä peilailen äskettäisiä marsseja – Sinimustien vappumarssia ja arvokkaan vanhuuden puolesta järjestettyä Rollaattorimarssia – kangastukset mielessäni. Aula soi Kotistudiokurssillani tallennetun klassikon ”What a Wonderful World” (jossa itse laulan) tahtiin.
Keikkoja
Melkeinpä mitä vain kesän keikkoja!
Kesän keikkalavoille ja tapahtumataivaalle mahtuu kaikenlaista hykerryttävän kiinnostavaa aina Jyväskylän Kesästä, Pori Jazzista, Raahen Rantajatseista, Turku Sea Jazzista, Mäntän kuvataideviikoista, Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumasta, Kaustisten kansanmusiikkijuhlista (Kaustinen Folk Music Festival) ja Flow Festivalista Helsingin juhlaviikkoihin, Savonlinnan oopperajuhliin ja Naantalin musiikkijuhliin. Unohtamatta lukuisia ja lukuisia muita tapahtumia… Voi kun olisikin mahdollisuus päästä liihottamaan huolettomasti paikasta toiseen ja nauttimaan sielun sopukoita eri tavoin koskettavista ja puhuttelevista esityksiä!
Inna Lisko – vieläkö joskus riitän
Toivon mukaan ainakin joillekin keikoille ja näyttelyihin pääsen, mutta ihan ensimmäiseksi nyt kuitenkin omalle Yläkaupungin yön keikalleni ”Inna Lisko – vieläkö joskus riitän” pe 15.5. klo 16 ihanan tunnelmalliseen Jyväskylän Vanhaan Pappilaan!
”Tämä musiikkiesitys sukeltaa Inna Liskon omien suomen- ja englanninkielisten kappaleitten (pop/jazz/laulelma/indie) äärelle. Monet kappaleista ovat kummunneet asiantuntijatyöstä ja tutkimustyöstä, joka voi välillä olla niin antoisaa, mutta välillä niin raakaa. Tällä joskus kohtuuttomallakin maailmalla on runsaasti yhtymäkohtia myös musiikkimaailman kanssa. Kappaleet luovat omakohtaisen tarinan, joka pitää sisällään niin pohjakosketuksia, korkealentoa kuin elämää ja tutkimusta kaiken keskellä.”
Lämpimästi tervetuloa kuulemaan niin tarinoita ja ajatuksia kappaleitteni takaa kuin itse kappaleita!
Tämä ”musajunani” etenee aikalailla verkkaiseen tahtiin, mutta tällaiset esiintymiset ovat aina ihana tapa päästä taas pari askelta eteen päin!
Kauneutta
Yhteinen planeettamme Maa
Luonnon kauneus pääsee aina välillä hätkähdyttämään ja sykähdyttämään syvemmältä kuin osaisi ennakoidakaan. Tässä kotvanen taakse päin Kuulento Artemis II kiersi Kuun pimeän puolen. Orion-aluksesta otetut kuvat Maasta pistivät asioita taas omaan perspektiiviinsä.
Kuinka kaunis, yhtenäinen ja universaalisen ainutlaatuinen tämä pieni sininen planeettamme onkaan. Voi kun maailman sodat ja konfliktit voisivatkin vaipua menneisyyteen, ja yhtenä yhtenäisenä Maana arvostaisimme toisiamme ja luontoamme, ja käyttäytyisimme sen mukaisesti. Ilmastonmuutos ja luontokato saisivat ansaitsemansa teot taakseen.
Tähän liittyen tulikin juuri sopivasti vastaan 100 vuotta täyttäneen Sir David Attenborough’n viisas lausahdus:
”We often talk about saving the planet, but the truth is that we must do these things to save ourselves.”
– Sir David Attenborough
Siispä tekoja tekemään.
Lausannen lumoissa
Pääsin myös itse hiljattain nauttimaan jokseenkin yllättäen luonnon maadoittavasta ja parasympaattista hermostoa (mm. rauhoittaa elimistöä, hidastaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta) aktivoivasta vaikutuksesta. Olin työmatkalla Lausannessa ja kiireisen kevään keskellä lähdin matkaan liiemmin perehtymättä siihen, mitä kaupungilla on tarjota.
Tämä Olympia-liikkeen pääkaupunki olikin aivan hämmästyttävän upea kauniine vanhoine taloineen ja puistoineen sekä vuoristomaisemineen ja Geneve-järven tuomine syvyyksineen. Taasen yhden kiireisen työviikon päätteeksi teki todella hyvää istua iltaa kaikessa rauhassa mukavassa seurassa ja seurata auringonlaskua ja iltaruskoa.
Ja tietysti luonto pääsee kevään ja kesän myötä tarjoamaan parastaan myös aivan koto-Suomessa. Voin suositella jokaiselle lähteä kauniina kesäiltana ulos nauttimaan leppeästä säästä ja auringonlaskun värjäämästä taivaasta!
Kangastuksia?
Pienistä potkijoista isoiksi potkijoiksi
No sitten vielä muutama sananen kangastuksista. Tähän hulluun, hulluun maailmaan mahtuu pitkä liuta asioita, joiden toivoisi olevan kangastusta. Koto-Suomesta mieleen tulee muun muassa hiljattainen äärioikeistolaisen Sinimustan liikkeen vappumarssi Tampereen keskustassa, jossa marssijat pahoinpitelivät nuoren vastamielenosoituksessa rauhanomaisesti käyttäytyneen naisen (ja ilmeisesti jokusen muunkin henkilön).
Mediassa on aiheellisesti puhuttu siitä, millä keinoin tällaisia tapahtumia voitaisiin vastaisuudessa estää. Itselläni ajatukset vievät akuuteista toimista myös yhteiskunnan rooliin laajassa perspektiivissä. Näen melkein väistämättömänä, että valtaosalla henkilöistä, jotka käyttäytyvät niin kuin nyrkiniskuja ja potkuja jakelevat Sinimustat marssijat kirosanojen räiskyessä, on lapsuudessaan ja nuoruudessaan ollut vastoinkäymisiä, joihin ei ole saanut riittävästi tukea.
Voisin väittää, että mikäli näitä aikuisia potkijoita ja hakkaajia olisi pieninä potkijoina ja hakkaajina ojennettu ystävällisesti hiekkalaatikolla, kuunneltu huolia, keskusteltu, näytetty hyvää esimerkkiä ja oltu tukena, kun elämä heittää kivenmurikoita matkalle, näyttäisi vappumarssi hyvin toisenlaiselle. Hyvinvointiyhteiskuntamme tulee pitää kiinni palveluistaan ja tarjota tukea apua tarvitseville lapsiperheille ja nuorille. Uskallan väittää ilman lähdeviittausta, että tuo sijoitus tulee vuosien saatossa moninkertaisena takaisin!
Rollaattorimarssi
No sitten löytyy myös hyvin toisenlaisia marsseja, nimittäin Rollaattorimarsseja! Tämä hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta järjestetty tapahtuma toteutettiin lähemmäs 40 suomalaisella paikkakunnalla toukokuun alussa. Ja nämä marssit eivät onneksi olleet kangastuksia!
Positiivisessa hengessä ja sankoin joukoin annettu mielenilmaus osuu aivan äärimmäisen tärkeään asiaan. Ellemme kuole ennenaikaisesti, jokaisesta meistä tulee joskus vanha. On täysin kestämätöntä, että apua tarvitseva, elämän viimeisiä vuosia elävä äiti, sisko, setä, täti – sinä itse – jätetään (miltei) heitteille, kun riittävää apua ei ole tarjolla. On arvovalinta, miten yhteiskuntamme hoitaa vanhimman väestönsä.
Professori Teppo Kröger ilmaisi Rollaattorimarssin yhteydessä pitämässään puheessa taidokkaasti Oscar Wildea mukaillen:
”Valtiovarainministeriö tietää kaiken hinnan, mutta ei tiedä minkään arvoa.”
– Teppo Kröger, Oscar Wildea mukaillen
Keväällä 2027 järjestettävissä Eduskuntavaaleissa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla, mikä minkäkin puolueen kanta on ikääntyneille tarjottavien palveluiden suhteen.
Kenen sävelin aula soi?
Tällä kertaa Aula 95 soi Jyväskylän Kansalaisopiston Kotistudiokurssilla tänä keväänä taltioidun klassikkokappaleen ”What a Wonderful World” tahtiin (sävellys ja sanoitus Bob Thiele, nimellä George Douglas, ja George David Weiss). Kappaleen taustat ovat Harri Borovikoffin käsialaa, Markus Melander soittaa akustista kitaraa ja itse laulan kappaleessa (laulu, Inna Lisko). Kurssimme mainion vetäjän, Antti Korhosen, johdolla miksasimme tallennetta.
Kappaleen myötä toivotan kaikille nautinnollisia ja antoisia hetkiä kevääseen ja tulevaan kesään!
Ja aivan, tänään myös julkistettiin kevään uudet ylioppilaat, eli kappaleen myötä myös lämpimät onnittelut kaikille valkolakkinsa ansainneille!
